Fuck this shit!

Jep, paino nous mun masennusjakson aikana mikä meni just ohi.... 98 kiloon!!!! Hyi vittusaatanahelvetti! Mut nyt oon vetäny nutrilettii 3 putelii päiväs ja viikos -4 kg, en oo kyl liikkunu. Otan liikunnan rinnalle, se alkaa tänä iltana "kuntopiirillä". Mä vannoin itelleni et sitku painan 100 kiloo tai enemmän yli kuukauden ajan, tapan itteni. En haluu kuolla mutten haluu kattoo sitä ihravuorta peilistä..... Kommentteihin voi heittää laihdutusvinkkejä mulle lisää! Kiitän, ~minä

Uusi yritys

Tästähän en voi syyttää muita kun itteeni, anteeks pyydän vielä kaikilta. Epäonnistuin, mulle tuli takaiskuja jotka lannisti mun projektia. Nyt kun on kevättä rinnassa, on myös uutta puhtia elämänmuutokseen! Esimerkiksi eilen juoksin 2 km lenkin, ennen en olisi juossut ollenkaan astman ja röökinpolton takia. Nyt pinnistin ja pakotin itseni siihen. Samalla minua ahdisti. Mietin että mitä ohikulkijat ja -ajajat miettivät. "Mustatukkainen, läski tankkeri juoksee naama punaisena, henki hieverissä. HAHAHA!" Voin kuvitella olleeni huvittava näky, mutta en jaksa välittää siitä. Välitän vain siitä että onnistuin. Tein sen. Mä juoksin.

Mul ei nyt ollu tähä kauheesti mitään muuta, kirjottelen taas mahdollisimman pian! Viel vähän motivaatiota mulle kuvissa.

Siinä nyt jotain inspaamaan mua. Heippulis♥!

Im so sorry for everything, guys..

Tunnen itteni petturiks. Antakaa anteeks etten oo kirjottanu aikoihin. Mun elämä vaan menee alamäkee. Erosin mun pitkäaikasen poikaystävän kaa, jouduin sairaalaan itsetuhoisuudesta ja heitin koneeni seinään, niin en ole päässyt päivittelemään, eikä ole inspannutkaan. Mutta 1 hyvä puoli! Olen pudottanut painoni nyt 92 kiloon. Olisin voinut yrittää paljon enemmän toki, muttei ole inspannut. Ja propsit siitä, etten tehnyt tuon painonpudotuksen eteen mitään, söin vain suklaata.

Mutta, Olen taas nousemassa jaloilleni! En ole antanut periksi, enkä anna. En välitä kuinka kauan siinä menee, toivonmukaan ei paljoa, mutta joku päivä olen tavoitteessani. Onnellinen. Takaiskuja tulee, mutta en luovuta!

Kiitos kaikki, ♥lla Minä

Something is Killing Me Inside

Heipparallaa jälleen :--) Oon nyt parantumassa tästä tulehduksesta ja kohta pääsenki jo liikkumaan :) Paino on nyt edelleen 93,5, ei oo laskenu mut mikä parempi, ei noussukkaan. Mul ei täs kauheesti ollukkaan mitään aihetta, pieni välipäivitys. Eilen mua masens ihan hirveesti, mul kokoajan kävi mieles et helpompi ois lopettaa mun kärsimys ja päästää irti :( Jokatapaukses päätin olla tekemättä itelleni mitään, se ei oo sen arvosta missään tapauksessa.

Viettäkää puppelit hvä päivä :*

♥-Maria

Pikainen päivitys

Ja vielä päivittelen, väsäsin juuri uuden ulkoasun :) Mitä mieltä olette? Ehdotuksia, mitä muita sivuja tekisin "Blogi"n ja "Kuka olen, mitä tavoittelen" lisäksi :)?

Ei muuta, pus♥

-Maria

It is monday again

Elikkäs, terppa taas. Mun olo on ihan sika huono tän KP tulehduksen takia mut halusin nyt tulla vaan päivittämään tänne 8) Yöllä en saanut oikeen nukuttua ku yskitti niin paljon ja lämpö oli nousussa mut nyt hieman parempi olo yöhön verrattuna, oh, en jaksa oottaa et tää tauti on ohi. Pääsee lenkkeilemään.. Mutta niin, mun aamupaino näytti 93,5! oon nii tyytyväinen et se on oikeesti laskussa, join eilen vaan vettä ja söin kuivattuja marjoja, ainoota minkä sain alas + vähän kevytrahkaa. Päivän kaloreiks jäi siis 140 kcal, ihan huikeeta 8). Nyt aamulla söin näkkäriä, noin 50 kcal päälisineen. Mul on oikeesti fiilinki et kerrankin oon onnistumassa joka taas saa mut hyvälle tuulelle vaikka masennus selkäpiitä kaivaakin.

Tollaset kuvat motivoi mua tiputtamaan painoa. Jos jatkan tällä mäkkisafkalinjalla, joku päivä näytän tolta. Ihan karmeeta.

Muuten, te jotka satutte tätä lueskelemaan, vinkkejä saa toki antaa tohon kommenttilootaan jos tiiätte asioita, jotka vois motivoida mua enemmän jne 8> Salille mä en vielä kehtaa mennä, koska hävettää mun kroppa. Sillon ku olin sen 98 kiloa, mun perse näytti tolta mil on pinkki paita, kuvassa siis, mut siis ei ihan niin iso. Nyt ku kattelin peilistä niin mulle mahtuu yhet housut jotka ennen oli vähän ollu tiukat, nyt ne on täydelliset  8) Thank god en heittäny niitä pois :3

Tänään aattelin vielä lepäillä ihan kunnolla, jos huomenna tai ylihuomenna pääsiskin jo kouluun. 

Mun lukijaksi voi liittyä tosta oikeenpuoleisesta sivupalkista, tilaamalla tekstit jos suinkin kiinnostaa seurata mun edistymistä (8

Eipä mulla tässä muuta, koittakaa se muut selvitä maanantaistanne kunnialla. Mä loikkaan sängynpohjalle, adios ! 

-Maria

Tie kohti onnellisuutta alkaa tästä!

Mikä ihmeen Operaatio 70 Kiloa? 

Oon 17 vuotias, joulukuussa 18 vuotta täyttävä tyttö Vantaalta. Haluan pysyä nimettömänä tietyistä syistä. Mun tavoitteenani on muuttua onnelliseksi ihmiseksi. Siihen mitä oon joskus ollut, tulen olemaan uudelleen. Tässä tavoitteeni mitkä tulevat mainituiksi myös palkille.

Tavoitteeni: 

1. Laihtua. Olen nyt painoindeksini mukaan selkeästi ylipainoinen. Olen 176 cm pitkä, ja painan 94 kiloa.Tavoitteeni on 70 kiloa.

2. Parantua henkisesti. Aloitin tämän blogin omaksi motivaatiokseni ja päiväkirjakseni katsomaan edistystäni. Kärsin lievästä persoonallisuushäiriöstä ja keskivaikeasta masennuksesta. Tavoitteeni olisi olla kaikkeen normaaliin elämään kykenevä, terve. Juuri nyt sitä en ole, en henkisesti enkä fyysisesti. Tupakoin, olen astmatikko, niveleni ovat rasittuneet, naksahtelevat sijoiltaan ja yliliikkuvat.

3. Inhimillinen kuolema. Saattaa kuulostaa aluksi hullulta, mutta haluan kuolla joskus vanhana inhimillisesti, enkä sairauteen. En voi olla sataprosenttisen varma mutta jos ja kun onnistun, riskini on pienempi kuolla sydänkohtaukseen, joka on erittäin yleistä suvussani, kuten keuhkoahtaumat ja syövät.

4. Lopettaa tupakointi. Haluan siitä oikeasti eroon.

Miksi tein blogin?

Omaksi motivaatiokseni. Tämä blogi ei ole tavoitteeni saada syömishäiriötä vaan laihtua 24 kiloa, ollakseni normaali ja häpeämätön itseni suhteen. Tajusin vastikään että painoni on vain vuosien saatossa noussut, ja noussut. Nyt on aika laittaa piste. En halua vielä joku päivä tulevaisuudessa herätä todellisuuteen että painan 150 kiloa, minulla ei ole omaa perhettä eikä tulevaisuutta. Enemmän kun mitääm muuta, haluan olla terve. Olen kuitenkin ollut ylipainoinen koko elämäni, haluan kerrankin herätä aamulla ja todeta itselleni peiliin, Wow, Maria, näytätpä kauniilta. Juuri nyt en nää itsessäni mitään kaunista, olen oikeasti todella pyöreä. Minusta lihavuus ei ole kaunista, eikä myöskään toinen ääripää, sairaalloisen laiha. Rakastan kuitenkin kurveja, haluaisin tiimalasivartalon.

Eilen heräsin ja menin vaa'alle. Olin vain vähentänyt syömistäni ja kalorimäärää. Pari viikkoa sitten painoin 98 kiloa. En edes muista, milloin viimeeksi olin 94 kiloinen, tämä vain on loistava alku minulle.

Mitä siis aijon tehdä asialle?

Aijon lopettaa ylenpaattisen syömisen. Ahmin öisin, rasvaista ruokaa. Pizzaa, piirakkaa, laitan paksut voikerrokset leiville.. Mutten enään. Olen nyt 2 viikkoa ottanut pois pizzat sun muut paskat ruokavaliostani ja korvannut ne kasviksilla ja hedelmillä. Ja kas näin, 2 viikossa -4 kiloa. Ilman liikuntaa! Olen ylpeä ja yllättynyt, aijon ottaa rinnalle vielä lenkkeilyn kunhan tämä keuhkoputkentulehdus on ohi.

Mitä muuta?

Pyrin päivittämään tätä blogia niin usein kuin mahdollista. Olen nyt päättänyt muuttua. Motivaationi on korkeammalla kuin koskaan. Tiedostan, että tie tavoitteeseen on pitkä ja kivinen, mutta minulla ei ole elämäni kanssa kiire. Maininnan arvoista vielä, oikea nimeni ei ole Maria, se on toinen nimeni. Pidän siitä vain enemmän kuin oikeasta nimestäni, esiinnyn sillä tässä blogissa.

Tässä kaikki tällä erää :) Päivittelen mahdollisimman pian uudelleen ja järkkään ulkoasun kuntoon.

- Maria.